Palasin opiskelupaikkakunnalle. Kyyneleet silmissä vilkutin Helsingille hyvästiksi. Äidille en saanu kakistettua oikeastaan mitään kun pala kurkussa suljin ulko-ovea. Lamautunut olo, miks mä olen taas täällä??? Täällä mä olen yksin, ahdistunut ja kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kesä Helsingissä oli rauhallinen, hymyilevä, kujeileva, kasvattava. Tunsin itteni energiseksi ja rauhalliseksi, täällä mä olen yhtä sekamelskaa. Tästä se lähtee!!