Aivan ihania kotimaisia vihanneksia!! Tän asian ympärillä oon pyöriny nyt pari päivää. Siis aivan ihania ja edullisia tomaatteja, varhaiskaalia, kurkkua ja kevätsipulia. Kaupassa keskustelen päivittäin hevi-osastolla mummojen kanssa tomaateista ja yhtenä päivänä jaoin todella innostavan keskustelun fenkolista. Se on mielenkiintonen vihannes, monet ei ole siihen tutustunu.

Mutta tärkeämpiä asioita: juttelin hyvän kaverin kanssa ja tajusin että se hyvä ja tasapainonen olo josta olen tässä nauttinu on ollu ihan skeidaa. Siis olen sen oikeestaan keksiny omassa päässäni. Ei sitä oikeesti ole ja kohta palaan siihen itteni ruoskimiseen. Reilun kaks viikkoa en ole oikeestaan edes ajatellu mun ulkonäköä vaan mulla on ollu ihan hyvä olo itteni kanssa. Se ei ole mun elämää, en mä elä onnellisena. Tänään iltapäivällä tajusin taas duunissa miten en ikinä tule olemaan se ihminen joka haluaisin olla koska oman pään sisällä en sitä voi saavuttaa.

Yksi hyvä vanha ystävä heitti ilmoille kysymyksen olisinko itseni ystävä, tai viihtyisinkö itseni seurassa jos olisin toinen, mutta myös sama ihminen. Mielestäni ihan hyvä seikka monen pohdittavaksi. Mä uskoisin että mä olisin itseni kanssa ihan väleissä mutten ehkä pitäis siitä itsepintaisuudesta mikä mussa on. Ehkä kumpikin meistä (minusta) oltais ihan hyviä ystäviä tuntematta toisiamme aidosti. Ihan kun suurin osa niistä ihmisistä jotka kutsuu mua ystäväksi. Joskus musta tuntuu ettei kukaan tunne mua oikeesti, ei edes ne joiden kanssa oon viettäny lähes koko elämäni. Päivittäin tulee asioita joista kukaan ei tiedä.

Kuinka monta tuntia päivästä voi ihminen ajatella itseään? Mä en kyllä ajattele, mutta jotenkin se nyt kulminoituu tähän, ja blogiin yleensäkin. Wau miten itsekeskeinen mä olen.