Entinen poikakaveri, tai paremminkin tyyppi jjohon ihastuin tosi pahasti viime kesänä, soitti mulle aivan totaalisen yllättäen. Oli kuulemma nähny vähän mun näkösen naisen kadulla ja soitti että olinko se tosiaan minä. Minähän se olin. Se hoki miten hyvältä ja onnelliselta olin näyttäny kävellessäni pitkin tän kaupungin pääkatua. Olin kuulemma aika bitchmäisesti vaan kävelly siitä ja sen työkavereista ohi. Myönnetään, hyvin todennäköstä:) No se oli pitäny sitä äärimmäisen kuumana, kuten myös sen työkaverit.

Nyt me tietenkin suunniteltiin että tavattais. Se tuntuu kyllä aika ihanalta ajatukselta suoraan sanottuna. Me vietettiin aivan ihanaa aikaa yhessä, se oli aivan mahtavaa, kiihkeetä, hauskaa ja aitoa. Enkä puhu nyt pelkästään seksistä vaan kaikesta siitä ajasta mitä yhdessä hengattiin. Tuntu että koko ajan kun oltiin yhessä niin kumpikin hymyili aivan suupielet korvissa, meillä vaan natsas niin hyvin.

Me vallotettiin kesäinen Helsinki. Makailtiin puistoissa, käveltiin kadut puhki ja suudeltiin melkeen joka kadun kulmassa. Se oli ihan kun jotain huumaa!! Kun saatiin tietää että suunnataan eri puolille Suomea syksyn koittaessa oli se tottakai haikeeta mutta toisaalta me otettiin siitä lopusta yhteisestä ajasta kaikki irti. Muistot niistä ihanista päivistä ja viikoista mitä me yhessä vietetiin oli paljon tärkeimpiä kun se suru ja kaipaus mitä toisen lähtö aiheutti.

Mä olin ihan hulluna siihen mieheen!! Ja samoin se muhun. Olihan se ennenkaikkea tosi seksuaalista mut toisaalta me oltiin henkisellä tasolla niin toisissamme kiinni että mä sanoisin sitä kornisti todelliseksi sielujen symbioosiksi. Vietettiin usein koko päivä yhdessä. Aamulla kun nähtiin lähdettiin reippaina Korkeasaareen, Suomenlinnaan tai muille Helsingin nähtävyyksille. Ihailtiin turistien ilmeitä ja naurettiin maailman tyhmimmille asioille. Aamusta iltapäivään koskettelu, pussailu ja toisen lähellä olo lisäänty. Oli saatava olla ihan lähellä. Iltäpäivä makailtiin puistossa, välillä käytiin syvällisiä ja tosi kiihkeitä keskusteluja, joskus homma oli muuten vaan kiihkeetä. Sateella me makailtiin leffateattereissa tai kahviloissa.

Me oltiin tapailtu jo useampi viikko ennen kuin me varsinaisesti oltiin yhdessä. Vaikka homma oli koko ajan ollut kiihkeetä ei kumpikaan halunnu kiirehtiä sänkyyn. Ja se oli kaiken sen odotuksen arvosta. Niin kiihkeetä mutta samalla hellää. Me käyttäydyttiin kun jotkut teinit, pussailtiin joka paikassa ja monessa paikassa kaikki se koskettelu lähti vähän käsistä. Pankista, postista ja paloasemalta tuli usein kiire sen luokse. Oli jotenkin tosi tuhmaa pysyä sängyssä iltapäivään ja nauttia toisesta ihmisestä kaikissa nautinnon muodoissa. Kun vihdoin päästiin ulos tuntu kuin kaikki ihmiset olis tuijottanut ja kattonut kateellisina. "Tossa noikin nyt kulkee, koko yö ja aamu ajatuksenräjäyttävää seksiä ja nyt ne kehtaa vielä tulla julkisesti tänne kaulailemaan." Luin yhdestä mailista mitä se oli mulle lähettäny:)


Oon aika varma että jos nään Tyypin päädytään me harrastamaan kiihkeetä seksiä. Tai mitä jos se on totaalisesti muuttunu? Samalta positiiviselta Tyypiltä se kuulosti kun aikasemminkin muttei sitä toisaalta koskaan tiedä. Täytyy myöntää että kuiva kausi on kestäny niin kauan että se läheisyys ja toisaalta antamisen ilo(kuulostipa huoralta) tulis tarpeeseen.

Mitenköhän kauan sitä täytyis olla ilman seksiä että siihen tavallaan tottuis? Kelasin just tossa että mun viimesestä kerrasta on varmaan lähemmäs kolme kuukautta. Enkä sano sitä nyt mitenkään kuin se olis todella pitkä aika mutta sanotaan et se on tuntu aivan helvetin pitkältä ajalta! Viimesen kerran mä rakastelin Sen kanssa. Sen jälkeen mulla on kyllä ollu kaikenlaista säätöä baarissa ja baarin ulkopuolella. Yövieraita on ollu ja ne on helpottanut siihen läheisyyden tuskaan. Mä en halua maata kenen tahansa kanssa! Mä oon äärimmäisen herkkä seksin suhteen, mä teen siitä mun päässä huonon kokemuksen ja se itseinho mitä mä tunnen on aivan järkyttävää. Seksi on kuitenkin suurelta osin henkistä, ajatukset määrittää seksin nautinnollisuutta paljon enemmän kun se itse kosketus. Monet naiset tuntee näin ja samalla kelaa että miehillä on jotenkin toisin. Että miehille on täysin yhdentekevää kuka siinä alla makaa. Monille mun tapaamistani miehistä asia on täysin päinvastoin. Mutta ehdottomasti myös tätä toista puolta löytyy, sitä ei käy kiistäminen.

Eli pienenä tiivistyksenä, mä haluan seksiä ja mulle soittelee mies joka varmasti tarjoaa mulle jotain mistä oikeesti kummatkin meistä nauttii. Mikä tässä siis mättää??