Jatkoa edelliseen blogiin. Käännän nyt tietoisesti uutta lukua elämässä joten se tapahtuu myös uuden blogin myötä.

Ei olla nyt nähty viiteen viikkoon sen kanssa. Viiteen vikkoon en ole koskenu sitä enkä tuntenu sen käsiä mun selälllä, kaulassa, rinnoilla, missään. Kun me nähtiin viimesenä päivänä ennen sen lähtöä, olisin mä halunnu vaan sen kaikissa olemisen muodoissa. Mä olisin halunnu vaan kiduttavan hitaasti riisua sen, koskea sen lihaksikasta vartaloa ja tuntea sen mun sisällä. Se oli kuitenkin ajatellu jotain muuta. Vietettiin kylläkin ihana päivä kaupungilla ja meillä oli mahtavaa yhessä. Koko päivän oltiin tosi lähellä ja se tuntu tosi hyvältä. Jotenkin tuntu että se sai nautti siitä mua enemmän. Kun illalla käveltiin sen kotiin painoin mä sen vasten eteisen pitkän käytävän seinää ja suutelin sitä. Se otti mut vaan syliin. Se sano ettei se pysty nyt mihinkään. Pieni olento huusi, raivos ja kirku mun sisällä. Miks se sanoo noin?? Eiks se halua mua vai mistä nyt on kysymys??

Tehtiin ruokaa yhdessä. Mä "muka vahingossa" koskin sitä kun pilkoin vihanneksia. Se tajus kyllä sen. Mä sekotin salaatinkastiketta ja se tuli seisomaan ihan hiljaa seisomaan mun viereen. Se itki meijän eroa. Musta tuntu pahalta. Salaatti jäi syömättä. Viini juotiin.
Kuunneltiin ilta vanhoja blues ja jazz-levyjä, se rakastaa niitä. Makailtiin sohvalla, se piti mua ihan sen lähellä. Kateltiin pimeetä kaupunkia, niitä valoja, laivat lähti Tukholmaan.
Tuntu kun se oli halunnu arkistoida jokaisen solun musta sen aivoihin. Se tutki ja koski mua niinkun oltais ensimmäisen kerran oltu yhessä. Mä olisin halunnu antaa sille jotain mitä se ei olis ikinä unohtanu muttei se antanu. Se halus vaan olla lähellä, hellästi ja kauniisti.
Mä nukahdin sen syliin ja heräsin vasta oven kolahdukseen aamuyöstä. Mä kävelin olohuoneeseen, keittiöön, kylppäriin ja vielä parvekkeelle. Se oli lähteny. Teki mieli juosta sen perään, ottaa taksi lentokentälle. Käskeä sen jäämään. Mut mä jäin seisomaan siihen eteiseen. Me oltiin jo sanottu hyvästit.

Seuraavana aamuna mä vein asunnon avaimet sen tädille, asunto vuokrattais. Kävelin kaivarinrantaan ja päätin kääntää uuden luvun.