Löysin baarista, tai oikeestaan baarijonosta yhden miehen. Se alko aika hauskasti, molemminpuolisella piikittelyllä. Mut siis hyväntahtosta se oli. Jono eteni ja juttu jatkui... Melkeen ovella oltiin jo jonkinasteisella kosketusasteella, oli sen verran kylmä että se herrasmiehen elkein yritti pitää mua lämpimänä. Sisällä oltiinkin melkeen heti toistemme kimpussa. Jälkeenpäin kelattuna olis toisaalta voinu hengata vähän niiden kavereidenkin kanssa joiden kanssa sinne tulin. Pistetään sen humalatilan piikkiin.
Baarista lähettiin yhessä meille. Ihmeellisen paljon löyty juttua ja tuntu molemminpuolin että olis kiva nähdä uudestaakin. Oli ihanaa nukkua sen sylissä. Vaikkei hirveesti tullukaan nukuttua. Ihan hyvät fiilikset jäi, ah mitä mä kusetan itteäni!! Ei jääny. Tuli helvetin riittämätön olo. Se oli koko ajan mun kimpussa mutta aamulla kelasin vaan miten se ei haluu mua. Kukaan ei halua. SÄÄLITTÄVÄÄ
Mä oon helvetin ulkonäkökeskeinen. Päätin aikasemmin etten kirjota mitään syömisongelma-juttuja tähän uuteen blogiin koska suunnitelmahan oli kääntää uusi lehti elämässä. No tähän pahaan oloon oon nyt löytäny apua pelkästään ruoasta. Ahmimisesta. Oon yrittäny muuttaa ruokavaliota karpiksi. Hyvältä se on tuntunu, en vaan tiiä miten voin muka laihtua niillä safkoilla mitä oon syöny. Mietin ruokaa melkeen koko mun hereilläoloajan. Sen loppuajan mietin miltä näytän. Miks toi mies tuijottaa mua? Miks toi nuori nainen kattoo koko ajan tännepäin? Mä pohdin koko ajan miltä mä ihmisten mielissä näytän. En puhu siitä kenellekään eikä monikaan mun kavereista varmasti uskois että mun elämä keskittyy tämmösten asioiden ympärille.
Mä uskon vakaasti että jos mä olisin suunnattoman kaunis ja hoikka, olis mun elämä paljon helpompaa. Kauniilla ihmisillä vaan on helpompaa. Mä oon lähes 180-senttinen ja mulla on musta pitkä tukka. Monet naiset, mun kaveritkin sanoo usein että ne koki mut jotenkin suurena uhkana kun ensimmäisen kerran tavattiin. Monet naiset kuvittelee että miehet kiinnostuu pitkistä "näyttävistä" naisista. SE ON VÄÄRÄ LUULO!! Kun baarissa noin 60 % miehistä on sua lyhyempiä tai muuten pienempiä (lue: kukkakeppejä) on siitä glamour kaukana. Miehet innostuu lyhyistä, kevytrakenteisista blondeista. Se on vaan fakta.
Se sano aina että ensimmäisen kerran kun me tavattiin huomas se mut toiselta puolelta ravintolaa. Sen silmään mä olin kaunis. Ihan meijän ensimmäisillä tapaamisilla se vertasi mua Xena-satuhahmoon. Mä vähän vaivaannuin koska olin tottunut näkemään sen naisen aikamoisena amatsoosina. Myöhemmin selvisi että se piti xenamaista naista kauneusihanteenaan. Olin otettu.
Miehet, voi miehet!! Kirjottaessani tänään miestutkimuksen tentissä urheilijamiehistä ajatus harhaili kyllä pahasti. Siinä se tentti menikin haaveillessa hikisestä ja lihaksikkaasta miehestä. Onpa taas kypsää.
Kommentit