Tänään oli jotenkin tosi rankka päivä duunissa. Päivä pitkä, elämä lyhyt. Joka kevät ihmiset tuntuu menevän ihan sekasin. Hormoonit todellakin jyllää ja itekin huomaa tsiigailevansa miehiä entistä enemmän. Ihan hävettävän räikeesti flirttailin tänään yhdelle asiakkaalle. Tai täytyy kyllä sanoa että se sen alotti. No se oli piristävää ja hauskaa, ei muulla väliä. Pikku-flirtti piristää ja loppupäivän jaksoin pakertaa ihan sen voimalla että tää mies vetäs semmoset pepsodentit ja vinkkas silmää kun lähti. Tää mun "seesteinen yksinolo" ei näemmä oikeen ota tuulta alleen..

Ollaan lähdössä matkalle ystävien kanssa. Sitä ennen pitäis saada hoidettua kasa asioita pään sisä- ja ulkopuolella. Kummatkin on varsin akuutteja ja päätöksiä pitäis tehdä aika nopeasti. Tapasin siis semmosen miehen joka vaikuttaa älyttömän upeelta. Hän on charmantti, mukava, käsittämättömän puoleensavetävä ja komea. Koko paketti siis aivan 110% kunnossa. Mä en vaan tiedä puukotanko itteäni otsaan jos alan tän miehen kanssa sekoilemaan. Hän on vaan niin samanlainen kun Se oli niinä meidän alkuaikoina. Pelottavan ihana ja kaikki tuntuu vaan niin oikeelta. ÄÄÄÄH, mä haluaisin oikeesti vaan jotain kevyttä, täysin harmitonta tapailua ja hengailua. Ja seksi olis ihan mukava lisä. Mä en haluu sitä kaikkea epävarmaan tunne-suhdesekoilua johon kaikki sitten kaatuu. Tuntuu kun mun pitäis pyytää sitä anteeks, mä en halua miesystävää vaan ihmisen jota voi sanoa ulkopuoliseksi kaveriksi mutta toisaalta myös intohimon kohteeksi, hauskaksi tyypiksi ja ennenkaikkea loistavaksi flirtiksi.

Huomasin että kaikki mun kirjotukset keskittyy miehiin. SÄÄLITTÄVÄÄ